Peräsimen sisällä olikin sitten varsin kosteaa polyuretaanivaahtoa. Vaikka ydinaine oli märkää se oli vielä aika tiukasti laminaatissa kiinni. Taltalla vaahtoa sai aika hyvin lohkottua irti ja pikkuhiljaa pinnat putsattua.
Expressejä rakennettiin aikanaan kovalla vauhdilla. Tämä on vaikuttanut varmasti myös siihen, että Stellakin peräsimestä löytyi muutamia kohtia, jossa polyesterihartsi ei ollut kunnolla täyttänyt lasikuitua. Nämä kohdat näkyivät peräsimen sisäpinnalla hieman vaaleampina alueina. Tarkkakorvainen voisi ehkä kuulla eron kopinassakin. Kuitu oli yhdessä kohtaa hartsista täysin kuivaa.
Hyvin on kuitenkin 40v. kestänyt, joten rakenteessa on varmasti hyvin ”varoja” ja omaan silmään vaikuttaa kyllä tosi jämäkältä peräsimeltä! Selkeästi irtonaiset kohdat irroitettiin, hiottiin kunnollisella tartuntaviisteellä uutta laminaattia varten.
Ohessa ensimmäinen puolisko putsattuna, toiselle tehty sama operaatio. Molemmat puolikkaat on nyt viety lämpimään varastoon kuivumaan talven yli eli homma jatkuu keväämmällä. Talven aikana hankitaan laminointitarvikkeet ja tutkitaan polyuretaanivaahto vaihtoehtoja (luokkasäännön mukaisesti, viisainta olisi käyttää epoksivaahtoa). Sitten on tietysti vielä ne TODO-listan muut kohdat 😁
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti